viime päivien tapahtumat yhdellä kertaa.
8. päivä:
Aamulla ryntäsimme suoraan maalaushommiin. Saimme ensimmäisen maalipinnan valmiiksi neljään mennessä, jonka jälkeen lähdimme lautalla Euroopan puolelle. Kävimme mm. Hagia Sofiassa ja Sinisessä moskeijassa. Tutustuimme myös paikalliseen katuelämään. Illallista nautimme paikallisessa ravintolassa, jossa tajusimme minkälaisia kebappien pitäisi oikeasti olla. Yöelämään näimme Taksimissa, joka on Istanbulin kuuluisin kävelykatu. Kävelyretken katkaisi mielenosoitus, jota varten paikalla oli noin sata mellakkapoliisia. Paikalla oli myös paljon konsertteja ja katusoittajia. Pääsimme tutustumaan hyvin erilaiseen Istanbuliin kuin mitä olimme tähän asti nähneet. Illalla unta ei tarvinut houkutella.
9. päivä:
Aamulla viimeistelimme maalausurakkamme ja teimme loppusiivouksen. Lounaaksi söimme ns. pitsaa (lahmacun) ja tarjoilija toi meille ilmaiset jälkiruuat. Urakan jälkeen alkoi suuri turkkilainen seikkailu. Meillä oli sovittu jalkapallopeli viideltä, mutta pelaamaan pääsimme vasta seitsemältä. Turkkilaiseen tapaan aikataulut joustivat 'hieman'. Lisäksi eksyimme väärälle kentälle, mutta muutaman puhelinsoiton jälkeen oikea paikka löytyi. Vastustajanamme oli turkkilainen kaveriporukka, joka koostui päälle parikymppisistä opiskelijoista. Kaikki väittivät olevansa amatöörejä, mutta taidot puhuivat puolestaan. Annoimme kaikkemme, mutta taitomme eivät aivan riittäneet. Kaikille jäi kuitenkin pelistä hyvä mieli ja menimme yhdessä syömään kakkua. Poikien puolustaessa Suomen jalkapallomainetta tytöt olivat shoppailemassa. Päivä oli jälleen kerran ollut pitkä ja kiireinen mutta antoisa. Kämpille pääsimme noin yhdentoista aikoihin ja kaikki kaatuivat väsyneinä sänkyyn tai patjalle tai missä ikinä nyt sitten nukuttiinkin.
10. päivä eli tänään:
Kaikki heräsivät innokkaina tähän uuteen päivään. Kokoonnuimme tyttöjen paikkaan perinteiselle turkkilaiselle aamupalalle, jonka söimme lattialla. Seuraava traaginen tositapahtumaketju saattaa järkyttää nuorimpia lukijoita joten jos olet herkkä ihminen, ehdotamme, että skippaatte seuraavan kappaleen.
Kaikki alkoi, kun istuuduimme ruokaliinan ympärille ja teen jakaminen alkoi. Olimme saaneet teen jaettua, ja porukka alkoi ottaa ruokaa. Vili sai yhtäkkiä päähänsä heittää leivän takaisin liinalle, mutta se ottikin kimmokkeen toisesta leivästä ja lensikin suoraan päin Jussin teemukia. Tämän seurauksena se kaatui suoraan Valtterin jaloille ja voitte itse kuvitella miltä sata-asteinen teevesi tuntuisi omien jalkojenne päällä. Tuloksena oli ja on vieläkin erittäin kipeät palovammaiset jalkaterät, jotka rajoittavat Valtterin elämää ainakin tämän päivän ajan. Toivomme suuresti, että jalat parantuisivat riittävästi huomiseen mennessä, jotta vaelluksemme ei menisi aivan piloille. Tämän tarinan opetus on: älä heittele leipää turkkilaisessa aamupalapöydässä.
Kävimme (kaikki paitsi Valtteri, ks. edellinen kappale) Istanbulin kansainvälisen seurakunnan jumalanpalveluksessa ja näimme, miten srk toimii täälläpäin. Olemme tehneet tehneet valmisteluja vaellusta varten, kuten ostamalla ruokaa. Teemme viimeiset pakkaamiset ja lähdemme yöbussilla kohti Egirdiriä. Matka kestää n. 12 tuntia. Seuraavaan päivitykseen meneekin sitten viisi päivää, koska vaelluksella ei ole mahdollista kirjoittaa blogia. Jos ei tule viiden päivän kuluessa uutta blogia, voitte huolestua, mutta se ei ole tarpeellista, koska olemme Ramboja.
Blogista vastasi rakkaudella Samu "Rambo" Almgrén ja Valtteri "Rampa" Sillanpää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti